Sivistystä

Luonnontieteellinen museo, LUOMUS.
 

 Vierailimme lasten kanssa Helsingin luonnontieteellisessä museossa perjantaina. Ilma oli mitä loistavin retkeilyyn. Poikani rakastaa dinosauruksia ja olihan hänen päästävä katsomaan museon aarteita. Olemme ennenkin käyneet museossa, mutta joka kerta se on yhtä ihmeellistä ja tietenkin lapset eivät välttämättä muista edellistä käyntiä niin selkeästi. Museo on todella kauniisti tehty ja puitteet ovat silmiä hiveleviä. Näyttely on rakennettu mielenkiintoisesti hyväksi kokonaisuudeksi. On eläimiä eri maista, menneisyydestä sekä tuttuja kotimaisia eläimiä. Joka kerta itseäni hirvittää kuinka isokokoinen hirvi oikeasti on, mitä tuhoa se saakaan aikaan törmätessään autoon. Dinosaurus näyttelyssä on upeita kokonaisuuksia joista näkee kuinka valtavia nämä menneisyyden hirmuliskot ovat olleet.  Museon jännittävin juttu oli kaappi jonka sisällä on maailman vaarallisin eläin... uskaltaisitko sinä avata sen?

Tie tulevaisuuteen on auki

 

 Elämän kiireisyys ajaa minut silloin tällöin metsään. Siellä pulssi, mieli ja koko olemus rauhoittuu. Verenpaine laskee. Metsässä on tilaa hengittää.
Tänään koulussa saimme Swarzkopfin kouluttajalta Tiina Kiiskiltä uutta tietoa ja taitoa roppakaupalla. Suu ammollaan ammensin tietoa jota Tiinalta sain. Niin viisas ja asiansa tietävä kouluttaja, olen todella vaikuttunut!  Teimme Essential Looks- tyylejä laidasta laitaan. Kävimme myös läpi suoristushoidon joka vaikutti todella hyvältä. Luonnonkiharaan pörröiseen hiukseen saatiin upea kiilto ja sileys. Kokeilimme Pearlysencent värejä eli ihania pastelleja, vaaleanpunaisia, laventelin sinisiä ja jopa vihreitä. Pastellivärit sopivat hyvin suomalaiseen hiukseen, kunhan pastellin määrä on suhteellisen pieni. Eli pieniä vivahteita ja raidoituksia, ei koko päätä pinkiksi...  Hauskinta päivässä oli, että saimme käyttää assistenttia. Omaksuin tilanteen hyvin ja minulla oli oikein ihana ja reipas assistentti. Kuinka mukavaa onkaan tehdä työtä, kun saa apua ja voi delekoida omia töitään. Huippua, voisin jopa tottua tähän :)

Joskus mietin tulevaisuutta ja sitä mitä elämältä tai opiskeluiltani haluan. Yleensä en vielä tiedä vastausta. Kouluun mentyäni koen löytäneeni polun jota seurata. Päämäärästä en vielä tiedä, mutta mietin: tarvitseeko edes aina tietää. Kuljen sinne minne polkuni on määrä minut kuljettaa.

Tyytyväinen

Tyytyväinen...

Viimeiset päivät, viikot ...ne on menty tukkaputkella. On ollut niin kova kiire ja paine, että vihdoin saan hetken hengähtää. Tämä hetki on tosiaan vain hetki, sillä uudet koulutehtävät odottavat jo oven takana. Olen kuitenkin Super tyytyväinen, kun yksi todella suuri tutkimustyö on saatu palautettua, huh!
Kiireen keskellä kävin katsomassa ystävieni kanssa Kulttuuritalolla esityksen,  Rock the Ballet. Baletti oli aivan loistava! Lopussa nousimme seisomaan ja taputukset kaikuivat. BRAVO! Upea esitys.
Seuraavana päivänä omat tanssiharjoitukseni eivät kyllä sujuneet aivan yhtä loistavasti...
Kisoihinkin on tehty ilmoittautuminen. Näillä eväillä mennään mitä on. Jännittää. Voin kertoa tanssin harrastamisestani joku toinen kerta lisää vaikka kuvien kera.
Viikonloppu koputtelee nurkilla. Vaikka menenkin töihin lauantaina, on viikonloppu silti juhlaa. Kun vesi-(räntä) sateet loppuvat siivoamme leikkimökin kuntoon. Toivottavasti siis saamme sunnuntaina auringonpaistetta.


Helsinki at night

My style ...

Pieni ballerina lähdössä tunnille.

Pääsiäisen juhlaa

Hyvää pääsiäistä.
Koti ja piha on koristeltu pääsiäistä varten, virpomassakin on käyty...
Neljä ihanaa päivää aikaa olla omien ihmisten kanssa ilman, että tarvitsee velvollisuuksista huolehtia. Ihanaa! Ihan lekkeriksi ei voi kuitenkaan heittäytyä, koska koulutehtäviä on pakko uurastaa vaikka kuinka olisi lomaa. Jotenkin sekään ei tunnu niin pahalta, kun saa olla muuten niin vapaasti.
Tänä yönä odotellaan pääsiäisnoitaa vierailemaan, josko jättäisi jotakin yllätystä jälkeensä... hui!
Pääsiäisenä pitää ainakin katsella Harry Pottereita ja syödä paljon herkkuja :)
Perinteisesti metsäretkelläkin voi jo käydä. Ulkona on jo melkein keväistä, pienet lumikuurot vain haittaavat kevään odotustani. Jotenkin huhtikuu on etelässä liian myöhäinen ajankohta lumelle. Huhtikuussa voisi jo nauttia auringosta. Ensi viikolla ehkä... toivotaan.

Metsässä on niin ihanaa. Niin lapsille kuin aikuisille tekee hyvää käydä metsässä kävelyllä tai vain leikkimässä. Lapset keksivät touhuja aivan itsestään ja mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Aikuisen verenpaine laskee 20 minuutin metsässä olon aikana. Ihmeellistä, eikö?
"Kuohuvaa" kuva oli edelliseltä viikolta miehen synttärijuhlista. Nyt nautin hetken yksinäisyydestä ja kirjoitan. Lapset ovat menneet nukkumaan ja täytyy laittaa noidan yllätykset valmiiksi. Voi sitä riemua ja iloa ja uskoa mikä aamulla odottaa :)
Jotkut tuomitsevat nämä lasten "huijaukset" noidista  ja joulupukeista... minusta ne kuuluvat lapsuuteen. Olla aikuinen ja niin järkevä: sitä me ehdimme liiakseenkin...!!!
Kaikille tekee hyvää joskus vähän uskoa :)